Kesän pieni pyöräretki, vol. 1

Ollaan miehen kanssa aikaisempina kesinä (ja talvina) kierretty Suomea jo autolla ja prätkällä, joten tälle kesälle päätettiin vaihtaa kulkupeli astetta ekologisempaan. Polkupyörään. En tiedä mistä se ajatus sitten lähti. Mutta lähti kuitenkin. Junalla tai autolla Ouluun, siitä Suomussalmen pohjoisosiin mökille, josta itärajan pikkuteitä Joensuun ja Mikkelin kautta Espooseen. Olemme hulluja. I know. Hihavakiolla, karttaa katsomatta, arveltiin kokonaismatkan olevan reilu 1000km. Aikaa 1,5-2 viikkoa (ajoitettuna ystävän häiden ja Pori Jazzin väliin).

Päivät 1-3

Ensimmäisenä päivänä pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja pyörät katolle. Meillä oli pyöräretkikamojen lisäksi mukana vain hääjuhlavaatteet ja mökkivaatteet ja silti takakontti oli lähes täynnä. Miten ihmeessä kukaan pärjää ilman farmariautoa?! (ja meillä ei ole edes jälkikasvua) Pyörinä ihan normi hybridit, minulla uskollinen, jo vuosia palvellut, Rossano ja miehellä uudehko Insera Reflex Evo.

Saavuimme myöhään torstai-iltana Ouluun vanhempieni luo, yövyimme ja lähdimme perjantaina kiertelemään pyörillä kaupungille (kokonaismatka 20km). Pidettäköön sitä alkulämmittelynä tulevaan koitokseen. Iltapäivällä heitimme suurimman osan kamoista vanhempieni autoon, jotka menisivät edeltä mökille. Me aloittaisimme pyöräilyurakan kevyesti n. 200km:n päivämatkalla. Hulluja. I know. Mutta jotenkin tuntui tyhmältä ajatukselta yöpyä puolimatkassa jossain Pudasjärven metsässä :).

Päivä 4

Ensimmäinen matkapäivä valkeni aurinkoisena muuta viileänä. Lämpömittari taisi olla +10 paikkeilla, joten pitkähihaisen t-paidan lisäksi oli pakko pukeutua pyöräilytakkiin ja sormikkaisiin. Joita ei sitten koko päivänä tarvinnutkaan riisua pois (edes ruokaillessa, paitsi ehkä sormikkaat). Oli nimittäin kylmä. Ja satoi vähän vettäkin.

Ensimmäinen päivä mentiin kevyellä varustuksella. Molemmilla mukana vain vähän vaihtovaatetta (lähinnä kylmän, kuuman ja sateen varalle) sekä ruoanlaittovälineet. "Oikeaa" ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut tehdä tienpäällä, koska vedimme Koillisportin buffetissa navat niin täyteen, että seuraavat parikymmentä kilometriä meinasi ruoka nousta vähän turhan hanakasti ylös.

Koillisportissa lounastaessa (n.90km:n jälkeen) naureskelimme miehen kanssa kuinka hullua olisi ollut jäädä matkalle yöpymään. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin (ennen kahdeksaa) liikkelle, joten olimme lähes puolimatkassa jo yhden aikaan. Meillä oli siis koko ilta aikaa taivaltaa perille.

Kuusamontie itään päin oli näin sunnuntaina hyvin rauhallinen ja jatkuvasta loivasta ylämäestä ja kevyestä vastatuulesta huolimatta matka taittui joutuisaan (keskinopeus yli 20km/h). Katsoimme, että Jurmusta kannattaa sitten viimein poiketa pois päätieltä, koska siitä lähtisi sopiva "oikoreitti" kohti mökkiä. No. GoogleMaps+pyöräily+"oikoreitti"=VIRHE. Ensinnäkin, tie oli hiekkatie. No, hiekkateitäkin on monenlaisia. Myös ajokelpoisia. Mutta tämä ei ollut. Ensimmäisen viiden kilometrin ryttyytyksen jälkeen olin jo itkun partaalla ja talutin kaikki ylämäet, koska homma ei vain luistanut. Miehen kommentti "olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, mutta asenteeseen voi", ei yhtään auttanut asiaa :D. Viimein 19 piiiiitkän kilometrin jälkeen saavuimme asfalttitielle ja oli kyllä lähellä etten heittäytynyt maahan polvilleen suutelemaan tuota mustaa kultaa. Ei enää hiekkateitä tällä matkalla! Vaikka tuo "oikoreitti" olisi jatkunut vielä hyvän matkaa, niin mielenterveyssyistä valitsimme loppumatkaksi asfalttitien vaikka se pidentäisikin matkaa reilun 4km:n verran (asfaltilla piece of cake!).

Saavuimme perille 201km:n ja 10h13min pyöräilyn jälkeen klo. 19:40. Olin erityisen hämmästynyt siitä, että a) pystyin vielä kävelemään, b) en oikeastaan ollut edes kovin väsynyt ja c) en ollut järin nälkäinen. Saunassa tosin tuntui, että jotain oli tullut tehtyä ja lyhty sammui kyllä yötä vasten aika tehokkaasti ;).

Kokonaismatka 221km.