Kesän pieni pyöräretki, vol. 2

Voi kauhea paikka, kun on muka niin paljon tekemistä ettei matkakertomusta ehdi kirjoittaa loppuun ;). Eli siis.

Päivät 5-6

Ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen rentouduimme mökin viileydessä (ulkona n.15 astetta) ja nautimme pienestä puuhastelusta rakennustyömaalla. Valmentaja oli laittanut heti maanantaille fartlekin (se puolimaraton...) ja kauhulla jännitin, et niinköhän sitä jaksaa mitään juosta. Mutta kummasti ne vaan pyöräily- ja juoksulihakset on erikseen ja fartlek kulki erinomaisen hyvin!

Toisena mökkipäivänä rupesimme katsomaan sääennusteita ja totesimme, että jo keskiviikkona olisi jatkettava matkaa, ettei jouduta torstaina leviävään saderintaman syleilyyn.

Päivä 7

Koska ensimmäisen päivän parisataa kilsaa meni niin helposti, otimme päämääräksi Kuhmon. Matkaa kertyisi samantien se toiset parisataa kilometriä.

Ensimmäinen etappi, vajaa 90km Suomussalmen keskustaan, oli melko tiukkaa ylämäkeä ja alamäkeä, jotka näin Pohjanmaan lakeuksilla kasvaneelle oli melko kova paikka. Siinä vaiheessa, kun huomasin unohtaneeni vihkisormuksen edelliselle levähdyspaikalle (tietysti niiden matkan suurimpien mäkien taakse) iski epätoivo. Eeei! Miksi otin sen pois?! (syy: aurinkorasvan levitys) Miten saatoin unohtaa?! Kuinka pitkä matka me on jo pyöräilty sen jälkeen?! Wääää!

Ennen kuin sain oman ajatusketjuni edes loppuun, oli jo mies kääntynyt ympäri ja huikkasi minulle, että jäisin odottamaan. Minä siihen äkkiä takaisin, että jättäisi nyt edes laukut minulle ja niin hän ampaisi matkaan. Eihän siinä sitten mennyt kuin vajaa 20min, kun armas ilmestyi mäen takaa sormus pikkurillissään. Sankarini <3!!

Suomussalmelle saavuttuamme suuntasimme suoraan Ravintola Kultaisen Kukon buffetpöydän ääreen ja ämppäsimme vatsamme täyteen kaikkea mahdollista. Sunnuntaista viisastuneena jätin kuitenkin viimeisen pullapalan syömättä, ettei olo olisi ihan niin tukala seuraavien kymmenien kilometrien aikana. Ravintolasta kysymällä saimme tietää, että Moisiovaaran tie (9110) on asfaltoitu, joten päätimme prätkällä tutuksi tulleen Lentiiran tien (912) sijaan mennä sitä kautta. Ja mikä ihana reittivalinta se olikaan! Tie oli todella kaunis ja idyllinen, rauhallinen ja hyväkuntoinen. Loppumatka Kuhmoon taittui kuin siivillä!

Saavuimme Kuhmoon vähän ennen yhdeksää ja kävimme pikaisesti hakemassa kaupasta seuraavan päivän matkaeväitä (hartsportia, geelejä, proteiinipatukoita, riisipiirakoita, kuivattuja hedelmiä). Hilpaisimme viimeiset kilometrit hotellille ja kirjautumisen jälkeen tiedustelimme saunomismahdollisuutta. Respasta totesi, että sauna on napsahtanut juuri hetki sitten pois päältä, mutta voi käydä sen laittamassa meille vielä päälle. Ihanaa! Niin pääsimme saunan lämpöön rentoutumaan.

Melko lyhyeksi saunominen kuitenkin jäi, kun nälkä alkoi jäytää sisuskaluja. Pikainen siistiytyminen ja respaan kysymään onko missään mitään ruokapaikkaa. "Ei ole. Kaikki on mennyt yhdeksältä kiinni. On minulla tuossa teille suklaapatukoita ja sipsiä myydä." Aha. Kiva. Emme voineet uskoa, että kaikki paikat on oikeasti kiinni, joten lähdimme kävellen pyörimään keskustaan vaihtoehtoja googletellen. Mutta niin se vain oli hetken päästä todettava ettei täältä jumalan selän takaa saa oikeasti mitään ruokaa yhdeksän jälkeen. Onneksi olimme varustautuneet retkikeittimellä ja -muonalla, joten päädyimme kokkailemaan omat sapuskat hotellihuoneessa :P.

Onneksi tuli oma keitin mukaan.

Kokonaismatka 424km.