Kesän pieni pyöräretki, vol. 3

Kuhmossa katsoimme kauhulla seuraavan päivän sääennustetta: pelkkää sadetta. Harkitsimme jo linja-autoilua sade-alueen ohi, mutta jätimme lopullisen päätöksen seuraavaan aamuun. On ne sääennusteet ennenkin muuttuneet yhdessä yössä.

Päivä 8

Päivä valkeni harmaana, mutta sateettomana. Sääennuste näytti edelleen (tihku)sadekuuroja koko meidän reitille (suuntaan Lieksa-Joensuu), mutta miehen kantti ei riittänyt linja-autoiluun. Jotenkin hän sai minutkin suostuteltua matkaan ja niin lähdimme edellisestä päivästä väsyneillä jaloilla polkemaan. Ensimmäiset parikymmentä kilometriä pääsimme etenemään lähes kuivina, mutta vähitellen sade yltyi tihkusta ihan kunnon rankkasadekuuroihin.

Fyysisesti matka ei ollut paha, mutta kyllä pyöräily ylämäkeen vastatuuleen sateen piiskatessa päin näköä syö miestä (ja naista... enemmän naista). Jälleen mies muistutti pilke silmäkulmassa, että "olosuhteita ei voi muuttaa, mutta asennetta voi"... Onneksi minulla ei ollut käsillä mitään irtotavaraa, koska muuten olisi saattanut käydä huonosti :D.

Kilometrejä kertyi mittariin järjettömän hitaasti, ja sateen yltyessä n.80km:n kohdalla (juuri ennen taukoa) olin niiiiin onnellinen, kun bongasin pienen kyläpahasen kierrätyspisteen vierestä katetun levähdyspaikan. Tunnelma oli katossa, kun saimme rauhassa nauttia eväitä sateelta suojassa. Molempien hanskat olivat imaisseet ihan kunnolla vettä ja yllätyksekseni huomasin, että myös alusvaatteet olivat muiden vaatteiden lisäksi märät (sadekamppeista huolimatta).

Kun pääsimme taas matkaan, alkoi sade vähitellen tauota ja lopulta jopa aurinko pilkahteli pilvien välistä. Päivän surkeat fiilikset taittuivat iloiseen ja rentoon matkantekoon eikä viimeiset 30km tuntuneet enää ollenkaan niin kauheilta. Lieksaan saavuttaessa mittariin oli kertynyt 113km ja majoituspaikan järjestyttyä idyllisestä Timitran Linnasta (hostel) oli päivän surkeudet jo lähes unohtuneet. Illan päälle kävimme vielä nauttimassa kolmen ruokalajin illallisen (lue: ähky) Hotelli Puustellin ravintolassa sekä kipakat löylyt Timitran saunassa, jonka jälkeen olimme niin koomassa ettei koskaan ennen :D.

Päivä 9-11

Seuraavasta päivästä oli luvassa kevyt, sillä suuntana oli Joensuu ja V:n ystävät siellä. Ajatuksena oli viettää yksi päivä ja yö Joensuussa ja toinen päivä ja yö mökkisaarella Liperin lähettyvillä. Matka Lieksasta Joensuuhun taittui tasaista tietä pitkin joutuisasti auringon paistaessa. Lämpötila ei tällekään päivälle noussut huikeisiin lukemiin, mutta se oli vain hyvä.

Joensuussa suuntasimme hotellin checkinin jälkeen lähes perinteeksi muodostuneeseen Amarilloon syömään, jossa palkitsimme itsemme joutuisasta matkanteosta myös herkullisilla jälkiruoilla (suklaa- ja juustokakkua nam!). Tässä välissä voinee todeta, että vaikka pyöräilypäivien kalorikulutus huiteli siellä 2300-5200kcal välillä, ei nälkä yllättänyt kertaakaan kesken matkan ja ruokaa piti syödä käytännössä väkisin niin päivällä kuin illallakin. Voitte kuitenkin arvata, että syötyjä kaloreita ei juuri laskettu ja kaikkea syötiin mitä mieli teki, jos teki. Esimerkiksi mansikkarasia Joensuun torilla hävisi parissa minuutissa kojun vieressä seisten vaikka kävelimme sinne suoraan Amarillon pöydästä :D.

Siinä sitten pyörimme Joensuussa illan ja seuraavan aamupäivän ystäviä tapaamassa ja lauantaina suuntasimme Liperiin mökille. Matkaa kertyi kahtena päivänä yhteensä 148km, joten näitä voinee pitää lähes välipäivinä ;).

Kokonaismatka 685km.

Kesän pieni pyöräretki, vol. 2

Voi kauhea paikka, kun on muka niin paljon tekemistä ettei matkakertomusta ehdi kirjoittaa loppuun ;). Eli siis.

Päivät 5-6

Ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen rentouduimme mökin viileydessä (ulkona n.15 astetta) ja nautimme pienestä puuhastelusta rakennustyömaalla. Valmentaja oli laittanut heti maanantaille fartlekin (se puolimaraton...) ja kauhulla jännitin, et niinköhän sitä jaksaa mitään juosta. Mutta kummasti ne vaan pyöräily- ja juoksulihakset on erikseen ja fartlek kulki erinomaisen hyvin!

Toisena mökkipäivänä rupesimme katsomaan sääennusteita ja totesimme, että jo keskiviikkona olisi jatkettava matkaa, ettei jouduta torstaina leviävään saderintaman syleilyyn.

Päivä 7

Koska ensimmäisen päivän parisataa kilsaa meni niin helposti, otimme päämääräksi Kuhmon. Matkaa kertyisi samantien se toiset parisataa kilometriä.

Ensimmäinen etappi, vajaa 90km Suomussalmen keskustaan, oli melko tiukkaa ylämäkeä ja alamäkeä, jotka näin Pohjanmaan lakeuksilla kasvaneelle oli melko kova paikka. Siinä vaiheessa, kun huomasin unohtaneeni vihkisormuksen edelliselle levähdyspaikalle (tietysti niiden matkan suurimpien mäkien taakse) iski epätoivo. Eeei! Miksi otin sen pois?! (syy: aurinkorasvan levitys) Miten saatoin unohtaa?! Kuinka pitkä matka me on jo pyöräilty sen jälkeen?! Wääää!

Ennen kuin sain oman ajatusketjuni edes loppuun, oli jo mies kääntynyt ympäri ja huikkasi minulle, että jäisin odottamaan. Minä siihen äkkiä takaisin, että jättäisi nyt edes laukut minulle ja niin hän ampaisi matkaan. Eihän siinä sitten mennyt kuin vajaa 20min, kun armas ilmestyi mäen takaa sormus pikkurillissään. Sankarini <3!!

Suomussalmelle saavuttuamme suuntasimme suoraan Ravintola Kultaisen Kukon buffetpöydän ääreen ja ämppäsimme vatsamme täyteen kaikkea mahdollista. Sunnuntaista viisastuneena jätin kuitenkin viimeisen pullapalan syömättä, ettei olo olisi ihan niin tukala seuraavien kymmenien kilometrien aikana. Ravintolasta kysymällä saimme tietää, että Moisiovaaran tie (9110) on asfaltoitu, joten päätimme prätkällä tutuksi tulleen Lentiiran tien (912) sijaan mennä sitä kautta. Ja mikä ihana reittivalinta se olikaan! Tie oli todella kaunis ja idyllinen, rauhallinen ja hyväkuntoinen. Loppumatka Kuhmoon taittui kuin siivillä!

Saavuimme Kuhmoon vähän ennen yhdeksää ja kävimme pikaisesti hakemassa kaupasta seuraavan päivän matkaeväitä (hartsportia, geelejä, proteiinipatukoita, riisipiirakoita, kuivattuja hedelmiä). Hilpaisimme viimeiset kilometrit hotellille ja kirjautumisen jälkeen tiedustelimme saunomismahdollisuutta. Respasta totesi, että sauna on napsahtanut juuri hetki sitten pois päältä, mutta voi käydä sen laittamassa meille vielä päälle. Ihanaa! Niin pääsimme saunan lämpöön rentoutumaan.

Melko lyhyeksi saunominen kuitenkin jäi, kun nälkä alkoi jäytää sisuskaluja. Pikainen siistiytyminen ja respaan kysymään onko missään mitään ruokapaikkaa. "Ei ole. Kaikki on mennyt yhdeksältä kiinni. On minulla tuossa teille suklaapatukoita ja sipsiä myydä." Aha. Kiva. Emme voineet uskoa, että kaikki paikat on oikeasti kiinni, joten lähdimme kävellen pyörimään keskustaan vaihtoehtoja googletellen. Mutta niin se vain oli hetken päästä todettava ettei täältä jumalan selän takaa saa oikeasti mitään ruokaa yhdeksän jälkeen. Onneksi olimme varustautuneet retkikeittimellä ja -muonalla, joten päädyimme kokkailemaan omat sapuskat hotellihuoneessa :P.

Onneksi tuli oma keitin mukaan.

Kokonaismatka 424km.

Kesän pieni pyöräretki, vol. 1

Ollaan miehen kanssa aikaisempina kesinä (ja talvina) kierretty Suomea jo autolla ja prätkällä, joten tälle kesälle päätettiin vaihtaa kulkupeli astetta ekologisempaan. Polkupyörään. En tiedä mistä se ajatus sitten lähti. Mutta lähti kuitenkin. Junalla tai autolla Ouluun, siitä Suomussalmen pohjoisosiin mökille, josta itärajan pikkuteitä Joensuun ja Mikkelin kautta Espooseen. Olemme hulluja. I know. Hihavakiolla, karttaa katsomatta, arveltiin kokonaismatkan olevan reilu 1000km. Aikaa 1,5-2 viikkoa (ajoitettuna ystävän häiden ja Pori Jazzin väliin).

Päivät 1-3

Ensimmäisenä päivänä pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja pyörät katolle. Meillä oli pyöräretkikamojen lisäksi mukana vain hääjuhlavaatteet ja mökkivaatteet ja silti takakontti oli lähes täynnä. Miten ihmeessä kukaan pärjää ilman farmariautoa?! (ja meillä ei ole edes jälkikasvua) Pyörinä ihan normi hybridit, minulla uskollinen, jo vuosia palvellut, Rossano ja miehellä uudehko Insera Reflex Evo.

Saavuimme myöhään torstai-iltana Ouluun vanhempieni luo, yövyimme ja lähdimme perjantaina kiertelemään pyörillä kaupungille (kokonaismatka 20km). Pidettäköön sitä alkulämmittelynä tulevaan koitokseen. Iltapäivällä heitimme suurimman osan kamoista vanhempieni autoon, jotka menisivät edeltä mökille. Me aloittaisimme pyöräilyurakan kevyesti n. 200km:n päivämatkalla. Hulluja. I know. Mutta jotenkin tuntui tyhmältä ajatukselta yöpyä puolimatkassa jossain Pudasjärven metsässä :).

Päivä 4

Ensimmäinen matkapäivä valkeni aurinkoisena muuta viileänä. Lämpömittari taisi olla +10 paikkeilla, joten pitkähihaisen t-paidan lisäksi oli pakko pukeutua pyöräilytakkiin ja sormikkaisiin. Joita ei sitten koko päivänä tarvinnutkaan riisua pois (edes ruokaillessa, paitsi ehkä sormikkaat). Oli nimittäin kylmä. Ja satoi vähän vettäkin.

Ensimmäinen päivä mentiin kevyellä varustuksella. Molemmilla mukana vain vähän vaihtovaatetta (lähinnä kylmän, kuuman ja sateen varalle) sekä ruoanlaittovälineet. "Oikeaa" ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut tehdä tienpäällä, koska vedimme Koillisportin buffetissa navat niin täyteen, että seuraavat parikymmentä kilometriä meinasi ruoka nousta vähän turhan hanakasti ylös.

Koillisportissa lounastaessa (n.90km:n jälkeen) naureskelimme miehen kanssa kuinka hullua olisi ollut jäädä matkalle yöpymään. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin (ennen kahdeksaa) liikkelle, joten olimme lähes puolimatkassa jo yhden aikaan. Meillä oli siis koko ilta aikaa taivaltaa perille.

Kuusamontie itään päin oli näin sunnuntaina hyvin rauhallinen ja jatkuvasta loivasta ylämäestä ja kevyestä vastatuulesta huolimatta matka taittui joutuisaan (keskinopeus yli 20km/h). Katsoimme, että Jurmusta kannattaa sitten viimein poiketa pois päätieltä, koska siitä lähtisi sopiva "oikoreitti" kohti mökkiä. No. GoogleMaps+pyöräily+"oikoreitti"=VIRHE. Ensinnäkin, tie oli hiekkatie. No, hiekkateitäkin on monenlaisia. Myös ajokelpoisia. Mutta tämä ei ollut. Ensimmäisen viiden kilometrin ryttyytyksen jälkeen olin jo itkun partaalla ja talutin kaikki ylämäet, koska homma ei vain luistanut. Miehen kommentti "olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, mutta asenteeseen voi", ei yhtään auttanut asiaa :D. Viimein 19 piiiiitkän kilometrin jälkeen saavuimme asfalttitielle ja oli kyllä lähellä etten heittäytynyt maahan polvilleen suutelemaan tuota mustaa kultaa. Ei enää hiekkateitä tällä matkalla! Vaikka tuo "oikoreitti" olisi jatkunut vielä hyvän matkaa, niin mielenterveyssyistä valitsimme loppumatkaksi asfalttitien vaikka se pidentäisikin matkaa reilun 4km:n verran (asfaltilla piece of cake!).

Saavuimme perille 201km:n ja 10h13min pyöräilyn jälkeen klo. 19:40. Olin erityisen hämmästynyt siitä, että a) pystyin vielä kävelemään, b) en oikeastaan ollut edes kovin väsynyt ja c) en ollut järin nälkäinen. Saunassa tosin tuntui, että jotain oli tullut tehtyä ja lyhty sammui kyllä yötä vasten aika tehokkaasti ;).

Kokonaismatka 221km.