Viime viikolla Fuel Food -kirjaa selaillessa iski hirveä himo leipoa. Olen jo pidemmän aikaa vältellyt leipomista, koska taloudessa on vain kaksi suuta ja yksi levenevä perse (on se kumma, kun herkuttelu ei näy miehen vartalossa mitenkään). Nyt kuitenkin sain hyvän tekosyyn leipoa, koska ohjeet ovat vähähiilihydraattisia ja reseptien ruokien avulla "syön kroppani kiinteäksi" *silmienpyöritys*.
Vietin lauantaina oikeasti yli 1,5 tuntia kierrellen Citymarketin ja Prisman käytäviä etsien leipomuksiin tarvittavia raaka-aineita. Tämä ei tietenkään ollut pelkästään huono asia, koska samalla tuli hoidettua päivän kuntoilut ja tajuttua kuinka hel**tin laaja tuotevalikoima suomalaisissa kaupoissa oikeasti on (verrattuna esim. ... no mihin tahansa muuhun maahan). Tosin, muutama kierros vielä, niin turvamies olis varmasti tullut saattamaan mut ulos.
Monessa kirjan ohjeessa esiintyy samat proteiinilähteet: kaseiini- tai yöproteiini ja heraproteiini. Minulla on näiden kanssa vain yksi pieni ongelma, laktoosi. Maailmassa taitaa olla vain yksi-kaksi laktoositonta heraproteiinia eikä varmaan yhtään laktoositonta kaseiini- tai yöproteiinia. F***. Epäilin, että soijaproteiini maistuu liikaa läpi (etenkin suklaasellainen, jota kaapista olisi löytynyt) ja päädyin ostamaan riisiproteiinia. No maistui sekin läpi. Ja paljon. Viikonlopun leipomukset, toscapiirakka ja proteiinipannarit, olis voinu olla ihan hyviä, jos ne ei olis maistunu riisipuurolle.
Tällä viikolla testiin lähtee lihapiirakat, joiden pohjaan ei onneksi tule protskujauhoa vaan kookosjauhoja, joten mahdollisuus hyvään makuun on edes hitusen suurempi \o/.
p.s. Näistä viimeisistä päivityksistä voi päätellä sen, että kuntosali ei ole vielä tänä vuonna houkutellut. Yhtään. Mutta ei se haittaa. Olen keskittynyt testaamaan Elixian kaikki ryhmäliikuntatunnit. Nyt takana Heart Beat, Cardio Combat, Kinesis Core, Shape, Love2Dance (jep, oikeasti), Cardio Step Interval ja Xycling Challenge.
maanantai 20. tammikuuta 2014
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Rocktopian valloitus
Tänään minä sen tein! Valloitin Salmisaaren 30 metriä korkean Rocktopia kiipeilyseinän! Seinän helpoin reitti (5c) meni kuin vettä vaan, vaikka reitti on yli kaksi kertaa pidempi, kuin mikään aikaisemmin menemäni reitti. Niin ja vielä liidaten. Yläpuoliskolla alkoi jo sen verran väsyttää, että pidin yhden levähdystauon ja loppu menikin sitten hyvin ylös asti. Klippausten kanssa kämmäilin vain muutamassa kohtaa, mistä olen ihan tyytyväinen.
Rocktopian valloituksen lisäksi suoriuduin tänään 6b+ tasoisesta reitistä \o/. Tuumaus-/levähdystaukoja tosin pidin, mutta kaikki muuvit menivät. Pitänee tässä nyt ruveta enemmänkin noita 6b ja helppoja 6c tasoisia reittejä harjoittelemaan, että saadaan greidiä taas ylöspäin ;). 6b+ reitillä onnistuin taas mälläämään säären aika pahasti mustelmille ja vekille. Juuri kun ehdin ajatella, että mustahan on tullut jo oikein rauhallinen ja huolellinen kiipeilijä, kun ei iho ota juuri osumaa. Blaah.
No. Onneksi ostin Oulun kiipeilykeskuksesta taikamönjää, jonka pitäisi parantaa ruhjeet hetkessä. Mönjän pääraaka-aineet ovat (en jaksa/osaa suomentaa): unrefined yellow beeswax, apricot kernel oil, lavender, grapeseed oil, virgin wheat germ oil ja lemon. Eli vain luontaisia raaka-aineita ja sopii kaikenlaisiin ihoruhjeisiin. Suositellaan muuten myös kuiville kynsinauhoille, joihin tätä pitää ehdottomasti testata sääriruhjeen lisäksi!
Rocktopian valloituksen lisäksi suoriuduin tänään 6b+ tasoisesta reitistä \o/. Tuumaus-/levähdystaukoja tosin pidin, mutta kaikki muuvit menivät. Pitänee tässä nyt ruveta enemmänkin noita 6b ja helppoja 6c tasoisia reittejä harjoittelemaan, että saadaan greidiä taas ylöspäin ;). 6b+ reitillä onnistuin taas mälläämään säären aika pahasti mustelmille ja vekille. Juuri kun ehdin ajatella, että mustahan on tullut jo oikein rauhallinen ja huolellinen kiipeilijä, kun ei iho ota juuri osumaa. Blaah.
No. Onneksi ostin Oulun kiipeilykeskuksesta taikamönjää, jonka pitäisi parantaa ruhjeet hetkessä. Mönjän pääraaka-aineet ovat (en jaksa/osaa suomentaa): unrefined yellow beeswax, apricot kernel oil, lavender, grapeseed oil, virgin wheat germ oil ja lemon. Eli vain luontaisia raaka-aineita ja sopii kaikenlaisiin ihoruhjeisiin. Suositellaan muuten myös kuiville kynsinauhoille, joihin tätä pitää ehdottomasti testata sääriruhjeen lisäksi!
 |
| Climb On! Intensive Skin Repair (kuva) |
maanantai 13. tammikuuta 2014
Fuel foodia ja (s)karppausta
Rakkaat sisarukseni (hyvin tietoisina urheilu- ja ruokavaliokokeiluistani) ostivat minulle joululahjaksi Hanna Skytän Fuel Food - Syö kroppa kiinteäksi kirjan. Tämä on ensimmäinen ruokavaliota käsittelevä kirja, johon kosken, joten suhtaudun siihen varauksellisen kiinnostuneesti. Onko teoriaa? Onko reseptejä? Onko paatoksellista saarnaamista vai avoin ja uusia ideoita/ajatuksia viljelevää?
Ehdin viikonloppuna vain selailla opusta, mutta kyllä se sen verran mielenkiintoiselta vaikutti, että tulee varmasti kahlattua kokonaisuudessaan läpi. Ja reseptit tietysti testattua! Palaan kirjan antiin varmasti myöhemmissä postauksissa.
Kirja oli valitettavasti kotona, kun keksin tänään töissä, että nyt on pakko leipoa marjapiirakka pakastimessa makaavista punaherukoista. Eihän se nyt kuitenkaan sovi mitään perinteistä mamman marjapiirakkaa tehdä (etenkin kun tässä on viikkotolkulla jo lipsuttu ruokavaliosta), vaan karppiversio sen olla pitää. Nopealla googletuksella löytyi kuin löytyikin (s)karppaajan versio mun lempparipiirakasta ja niinpä talsin (jumpan ja) kaupan kautta kotiin ja hellan ääreen.
Tätä jos mitä voi sanoa kokeelliseksi leipomiseksi: piirakka on a) gluteeniton, b) laktoositon ja c) vähähiilihydraattinen, se sisältää minulle täysin uusia tuttavuuksia kuten fibrexiä, psylliymia ja sukrinia (jonka kyllä korvasin stevialla) sekä ensimmäistä kertaa elämässäni punaherukoita. Toivottavasti perheen koekaniini arvostaa myös hyvää yritystä ;).
Karppaajan mamman marjapiirakka (täältä)
Pohja:
150g voita
1 1/2 dl sukrinia (korvasin 1dl steviaa)
2 kanamunaa
1 dl jauhettua Fibrexiä (ostin vahingossa hiutaleita)
1 dl pellavarouhetta
1dl proteiinijauhetta tai hasselpähkinäjauhetta
2tl psylliumia
2tl soodaa tai leivinjauhetta
Täyte:
Marjoja noin 2dl
1 purkki Valion maustamatonta profeel jugurttia (korvasin purkillisella kermaviiliä)
1 muna
1/2 dl sukrinia (korvasin 1/2dl steviaa)
kanelia tai vaniljauutetta
Uuni 175°C noin 30-40 minuuttia. Sekoita jauheet omaan astiaan. Aloita hieromalla sukrin pehmeään voihin ja lisää sitten munat yksitellen ja heti kohta jauheseosta ettei voi juoksetu. Lisää jauhe muutamassa erässä ja lisää tarvittaessa jotain lisää jos taikina ei näytä sopivalta. Painele taikina lusikalla piirakkavuokaan ja lisää marjat ja jugurttiseos päälle.
Ja vallan mainiohan siitä tuli! Ei toki 1-0 pärjää normaalille hiilarihöttöversiolle, mutta lähtökohdat huomioonottaen piirakka ei olisi voinut paremmin onnistua! Resepti pääsee varmasti reseptikirjaan, mutta seuraavassa versiossa pitää harkita sukrinin käyttöä ja muistaa ostaa jauhettua (ei hiutale) Fibrexiä.
Ehdin viikonloppuna vain selailla opusta, mutta kyllä se sen verran mielenkiintoiselta vaikutti, että tulee varmasti kahlattua kokonaisuudessaan läpi. Ja reseptit tietysti testattua! Palaan kirjan antiin varmasti myöhemmissä postauksissa.
Kirja oli valitettavasti kotona, kun keksin tänään töissä, että nyt on pakko leipoa marjapiirakka pakastimessa makaavista punaherukoista. Eihän se nyt kuitenkaan sovi mitään perinteistä mamman marjapiirakkaa tehdä (etenkin kun tässä on viikkotolkulla jo lipsuttu ruokavaliosta), vaan karppiversio sen olla pitää. Nopealla googletuksella löytyi kuin löytyikin (s)karppaajan versio mun lempparipiirakasta ja niinpä talsin (jumpan ja) kaupan kautta kotiin ja hellan ääreen.
Tätä jos mitä voi sanoa kokeelliseksi leipomiseksi: piirakka on a) gluteeniton, b) laktoositon ja c) vähähiilihydraattinen, se sisältää minulle täysin uusia tuttavuuksia kuten fibrexiä, psylliymia ja sukrinia (jonka kyllä korvasin stevialla) sekä ensimmäistä kertaa elämässäni punaherukoita. Toivottavasti perheen koekaniini arvostaa myös hyvää yritystä ;).
Karppaajan mamman marjapiirakka (täältä)
Pohja:
150g voita
1 1/2 dl sukrinia (korvasin 1dl steviaa)
2 kanamunaa
1 dl jauhettua Fibrexiä (ostin vahingossa hiutaleita)
1 dl pellavarouhetta
1dl proteiinijauhetta tai hasselpähkinäjauhetta
2tl psylliumia
2tl soodaa tai leivinjauhetta
Täyte:
Marjoja noin 2dl
1 purkki Valion maustamatonta profeel jugurttia (korvasin purkillisella kermaviiliä)
1 muna
1/2 dl sukrinia (korvasin 1/2dl steviaa)
kanelia tai vaniljauutetta
Uuni 175°C noin 30-40 minuuttia. Sekoita jauheet omaan astiaan. Aloita hieromalla sukrin pehmeään voihin ja lisää sitten munat yksitellen ja heti kohta jauheseosta ettei voi juoksetu. Lisää jauhe muutamassa erässä ja lisää tarvittaessa jotain lisää jos taikina ei näytä sopivalta. Painele taikina lusikalla piirakkavuokaan ja lisää marjat ja jugurttiseos päälle.
Ja vallan mainiohan siitä tuli! Ei toki 1-0 pärjää normaalille hiilarihöttöversiolle, mutta lähtökohdat huomioonottaen piirakka ei olisi voinut paremmin onnistua! Resepti pääsee varmasti reseptikirjaan, mutta seuraavassa versiossa pitää harkita sukrinin käyttöä ja muistaa ostaa jauhettua (ei hiutale) Fibrexiä.
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Käynnistysvaikeuksia
Puolivoltintavoittelijan urheiluvuosi on lähtenyt hitaasti yskähdellen käyntiin. Reissusta palattua ei sali ole houkutellut (liekö taantumisenpelkoa? mikä on tietysti erinomainen syy olla lähtemättä treeneihin, eikö olekin? *facepalm*), joten tällä viikolla olen kiipeillyt, yrittänyt juosta, testannut Elixian pari ryhmäliikuntatuntia ja sauvakävellyt.
Joo, olen ihan mummo. Kun asuin Oulussa, kaduilla tuli paljon enemmän kaikenikäisiä sauvakävelijöitä vastaan. Täällä sauvakävelijät ovat, jos nyt ei mummoikäisiä, niin vähintään keski-iän ylittäneitä. Mutta fakta on kuitenkin se, että kun kävely on liian kevyttä ja juoksu liian raskasta, niin sauvakävellen saa juuri sopivan perussykkeisen rasvanpolttotreenin. Ja jalkojen lisäksi saa myös kädet töihin, kuinka mainiota!
Elixialla oli lauantaina joku high intensity traning tai vast. päivä ja tarjolla oli useita 30min tehotreenejä. Päätin ottaa testiin Heart Beatin ja Combatin. Noh, alla tulos. Heart Beat oli sitä mitä luvattiin ;). Tunnin aluksi mulla oli oikeasti pelko etten jaksa. Että keuhkoihin tulee sama puristava tunne, kuin Andien vuoristossa (kroppa näköjään oppii ja muistaa aika hyvin!). Ensimmäinen 15min olikin melko tuskaa, mutta kun kroppa lämpeni ja tottui, niin homma alkoi sujua ja oli ihan mukavaa. Tosin aika yksitoikkoista.
Torstain juoksuyritykset sisäradalla jäivät tosiaan yrityksiksi, koska vasenta jakaa kuumotti niin maan perusteellisesti (?!What the f**k!?). Kuumotus vain paheni koko ajan, eli ei ollut kyse siitä, että jalat olisivat vasta lämpenemässä. Mikä lie hermopinne *silmienpyöritys*. Onneksi pääsin samalla rahalla, tai siis ilmaiseksi kaverin ilmaislipulla, kuntosalille, jossa treenasin yhdenkädenpunnerruksia ja leuanvetoja sekä tein vatsa- ja selkätreenin. Oikea olkapää rupesi heti käytöstä ärsyyntymään, joten ei tainnut 4vk tauko riittää, prkl. Kropan krakaaminen on niiiin turhauttavaa.
Joo, olen ihan mummo. Kun asuin Oulussa, kaduilla tuli paljon enemmän kaikenikäisiä sauvakävelijöitä vastaan. Täällä sauvakävelijät ovat, jos nyt ei mummoikäisiä, niin vähintään keski-iän ylittäneitä. Mutta fakta on kuitenkin se, että kun kävely on liian kevyttä ja juoksu liian raskasta, niin sauvakävellen saa juuri sopivan perussykkeisen rasvanpolttotreenin. Ja jalkojen lisäksi saa myös kädet töihin, kuinka mainiota!
Elixialla oli lauantaina joku high intensity traning tai vast. päivä ja tarjolla oli useita 30min tehotreenejä. Päätin ottaa testiin Heart Beatin ja Combatin. Noh, alla tulos. Heart Beat oli sitä mitä luvattiin ;). Tunnin aluksi mulla oli oikeasti pelko etten jaksa. Että keuhkoihin tulee sama puristava tunne, kuin Andien vuoristossa (kroppa näköjään oppii ja muistaa aika hyvin!). Ensimmäinen 15min olikin melko tuskaa, mutta kun kroppa lämpeni ja tottui, niin homma alkoi sujua ja oli ihan mukavaa. Tosin aika yksitoikkoista.
 |
| Sykkeet Elixian uudella Heart Beat tunnilla. Sais palautuminen olla intervallien välillä vähän nopeampaa... |
Torstain juoksuyritykset sisäradalla jäivät tosiaan yrityksiksi, koska vasenta jakaa kuumotti niin maan perusteellisesti (?!What the f**k!?). Kuumotus vain paheni koko ajan, eli ei ollut kyse siitä, että jalat olisivat vasta lämpenemässä. Mikä lie hermopinne *silmienpyöritys*. Onneksi pääsin samalla rahalla, tai siis ilmaiseksi kaverin ilmaislipulla, kuntosalille, jossa treenasin yhdenkädenpunnerruksia ja leuanvetoja sekä tein vatsa- ja selkätreenin. Oikea olkapää rupesi heti käytöstä ärsyyntymään, joten ei tainnut 4vk tauko riittää, prkl. Kropan krakaaminen on niiiin turhauttavaa.
Elämäni ensimmäinen maastopyöräily
Vajaa kolme viikkoa Etelä-Amerikassa lomalla takasi sen, että urheilut jäivät selvästi normaalia vähemmälle. Hotelleissa ei ollut kuntosalia, tai jos/kun oli, niin laitteiden virkaa toimitti rikkinäinen kuntopyörä ja juoksumatto, vatsapenkki ja "monitoimilaitehässäkkä". Ennen joulua rikkoutunut olkapää toki kiitti tarjotusta levähdystauosta, mutta muu kroppa sanoikin että plääh.
Päivät kuluivat kuitenkin pääosin jalkojen päällä kaupunkeja kierrellen. Ja maisemiahan ei katsota pelkästään katutasosta rakennusten keskeltä vaan ylös oli päästävä. Mahdollisimman ylös. Eli aina kun mahdollista, kapusimme pienen tai vähän isomman nyppylän päälle ihailemaan maisemia. Ja maisemathan olivat etenkin Boliviassa ja Perussa aivan upeita!
Jo Bolivian La Pazissa (3600m:ssä) himoitsimme maastopyöräreissua maailman vaarallisimmaksi tituleeratulla tiellä, mutta lyhyt aika kaupungissa ja soroche (vuoristotauti) estivät meitä lähtemästä. Vietettyämme viikon "korkeanpaikanleirillä" 3500-4000 metrissä fiilis oli jo niin hyvä, että uskaltauduimme järjestetylle 4h maastopyöräretkelle Sacred Valleyyn (~3500m).
Vaikka ohut vuoristoilma laittoikin hengityselimistön ahtaalle ja etenkin ylämäissä tuntui pahalta, oli pyöräilypäivä Altiplanolla ehdottomasti yksi reissun parhaista! Minibussi jätti oppaan ja viisi innokasta pyöräilijaa tienposkeen ja matka alkoi yläpuolella olevan kuvan mukaisia "peltoteitä" pitkin. Matkaa kertyi päivän aikana reilu 30km, jonka varrella vierailtiin sekä Inkojen maatalouden koelaboratoriossa Morayssä sekä suola-altailla Marasissa.
Suurin osa matkasta mentiin alaspäin (keuhkot kiittivät!) ja alkupuolisko vieläpä helppoja peltoteitä pitkin. Kroppa tottui vähitelleen uuteen lajiin ja maastopyörän käyttäytymiseen. Loppumatkasta päästiin sitten tositoimiin, kun penkit laskettiin alas ja lähdettiin vetämään kapeaa jyrkänteen reunaa ylös, alas ja sivulle. Mutaa, vettä, kivikkoa, hiekkaa,... Ja oli niin pirun mukavaa, että!!! Taisi tämä tyttö löytää taas uuden lajin, jota pitää lähteä kokeilemaan joskus toistekin :).
Tilaa:
Kommentit (Atom)