Ylikierroksilla

Tässä on taas tullut painettua niin pitkää työpäivää että huhhuh. Viime viikon tuntikortille kertyi rapiat 48h ja myös yöt on mennyt työasioita pyöritellessä (unissani). Sama tilanne rakkaalla siipallani ja meillä vietettiinkin ystävänpäivää yhdessä sohvalla istuen, töitä tehden ja sivusilmällä SM jousiammuntaa ja kahvakuulaa seuraten. Tosi romanttista :D. Aivot käy ylikierroksilla ja yhä useammin havahdun siihen ettei keskittymiskyky riitä. Ja sitten kun työlistalle kertyy juuri niitä keskittymistä vaativia tehtäviä... Fyysisesti voimia vielä on, mutta jonkinlainen breikki / kevennys olisi paikallaan, jos järjissäni meinaan tästä keväästä ja vuodesta selvitä.

Sunnuntain ystävänpäivä sai minut suorastaan tunteelliseksi, kun viestittelin hyvien ystävieni kanssa. Vaikka aikaa ei tunnukaan olevan riittävästi kaikkien näkemiseen kasvotusten, niin rakkaan ystäväni S:n toteamus "jotkut ystävät ovat sellaisia, että tarina jatkuu siitä mihin se jäi" sai minut huoahtamaan helpotuksesta. Niinhän se on! Vaikka nyt on paljon kaikkea muuta, on kohta toivottavasti aikaa myös ystäville ja rakkaille. Kaiken työn ohella olenkin nauttinut niistä ihanista iltahetkistä rakkaani kainalossa Netflixin äärellä <3.

Treenien kanssa ollaan tavoitteiden nostamisen jälkeen otettu uusi vaihde silmään eikä harjoitusten perillemenoa ole tarvinnut jäädä arpomaan, sen verran hyvin on perse ja rintalihakset saaneet kyytiä :D. Ja nälkä on! Nytkin maha murisee siihen malliin, että pitäisi jotain sapuskaa lähteä taikomaan.. Tämän hetkinen treenirytmi on ma, ke ja la salilla, to kiipeilyä ja su juoksua. 6krt/vk rytmissä siis ollaan taas. Eipä sitä kovin montaa viikkoa/kuukautta malttanut kevennellä ;). Kunhan nyt paino pysyisi samana tai jopa nousisi!

Viikonloppuna sitten luvassa vähän erilaiset aktiviteetit pohjoisen mökillä. Rukalle olisi ihana ehtiä laskemaan, mutta ainakin lumikenkäilyä ja umpihankihiihtoa uusilla eräsuksilla luvassa! Ja ah, sitä hiljaisuutta ja rauhaa.....

Tammikatsaus

Apua! Mihin nämä viikot ja kuukaudet oikein vierii! Kirjoittaminen on ollut näiden kahden ja puolen kuukauden aikana monta monituista kertaa mielessä, mutta aina ajatukset ovat harhailleet muualle. Marras-joulukuussa tuli painettua pitkää työpäivää eikä töistä päässyt eroon oikein kotonakaan. Töiden ohella urheilin sen mitä jaksoin. Alkuvuoden 6krt/vk keveni 4krt/vk, joista kaksi salikertaa, yksi kiipeily ja yksi juoksu. Saatoin kuulla puhelimessa, kun valmentaja pyöritteli päätään kehottaessaan keventämään entisestään, mikäli jaksaminen ei riitä. Mutta kun urheilu on se yksi henkireikä! Vielä paskempi fiilis (anteeksi karkea kielenkäyttö) olis tullut siitä, jos olisin lyyhistynyt työpäivän päätteeksi sohvalle ja homehtunut sinne.

Joulukuun 21.pv koitti kuitenkin ansaittu loma, joka alkoi 30 tunnin matkustamisella toiselle puolelle maapalloa. Edessä oli kolme viikkoa kesää keskellä talvea - Uudessa-Seelannissa! Matkaraporttiahan olisin voinut kirjoitella jo paikan päältä, mutta en jaksanut. Ymmärrättehän? Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa heittää läppäreillä, tableteilla ja kännyköillä vesilintua ja vain nauttia hetkestä. Carpe diem. Oikein ärsytti kuinka paljon reissussa piti käyttää kännykkää navigointiin, reittisuunnitteluun, hotellien varaamiseen jne. jne. Mutta minkäs teet, kun etukäteen ei ollut varattuna muuta kuin ensimmäinen hotelli, vuokra-auto ja lauttamatkat saarelta toiselle. Noh. Sen verran paljon tuli urheiltua ja nähtyä upeita maisemia, että kirjoitan sen matkaraportin. Jos en heti. Niin vaikka sitten kesäkuussa! Ni. Ettäs tiedätte. Jääkää siis kuulolle :D.

Sen verran pitää kuitenkin paljastaa, että reissun ensimmäisenä viikonloppuna onnistuin telomaan nimettömän sormeni (the ring finger) niin pahasti, että olin monta kertaa valmis menemään paikalliselle lääkärille kuvauttamaan sen. Päädyin kuitenkin pitämään tee-se-itse lastaa ja teippausta, koska mitä muuta ne lääkäritkään olisivat voineet asialle tehdä? Sormi jatkoi kipuilua koko reissun ajan. Ja reissun jälkeen. Joten tammikuussa kävin työterveyslääkärillä kuvauttamassa sen. Murtumaa ei kuulemma ollut, eli nivelsiteet menny vaan pahasti. Hoitona lastan sijaan käyttöä kivun sallimissa rajoissa. Nyt accidentista on kohta kuusi viikkoa, eikä sormen liikkuvuus ole lähelläkään normaalia. Puhumattakaan siitä, että sormukset mahtuisivat siihen. Turvotusta, kipua ja liikerajoituksia on siis varmasti vielä pitkään, mutta viime viikolla pääsin onneksi jo salille ja mavet sun muut onnistuu vetoremmin turvin onneksi ihan hyvin.

Maanantaina soiteltiin taas valmentajan kanssa kuulumisia ja mietittiin tavoitteita tälle keväälle/vuodelle. Harhauduin siinä sitten puhumaan Bodom Trail runista (5.5.) ja pakkohan sinne 12km:n osuudelle oli laittaa ilmo sisään. Myös Lappee-Jukolaan (18.-19.6.) on jo meidän joukkue ilmoitettu, eli tänä keväänä ja kesänä juostaan pääasiassa metsässä :). Voimatreeni on edelleen lähellä sydäntä ja se käsilläseisontapunnerrus menee vielä jossain välissä. Lisäksi ruvetaan laittamaan pökköä pesään maastavetoihin ja penkkipunnerruksiin tavoitteena 2,5*kehonpaino mavessa ja 1*kehonpaino penkissä. Saa nähdä miten käy ;).

Ai niin! Ja tämä neiti on myös parantunut syksyn anemiasta! Hemoglobiini tammikuussa 143. Wohoo!