Kesän pieni pyöräretki, vol. 4

Ai niin, se meidän pyöräretken loppuhuipennus :D.

Päivä 12

Lauantai meni tosiaan leppoisasti Joensuussa ja Liperissä pyöriessä. Alkuillasta soudimme saaressa sijaitsevalle mökille saunomaan ja rentoutumaan. Sunnuntai-aamuna olisi taas aikainen lähtö, koska matkaa olisi taitettavana tällekin päivälle se vajaa 200km.

Aamulla ennen kahdeksaa tihuutti vähän vettä, kun soudimme kohti rantaa. Jotenkin edellisenä päivänä ei tullut kiinnitettyä huomiota mihin ne pyörät jätettiin ja jostain kumman syystä kaikki kaislikot näyttävät järvenselältä ihan samanlaisilta :P. No onneksi oikeaa kohtaa rannasta ei tarvinnut liian pitkään etsiä ja pääsimme taittamaan matkaa kohti Mikkeliä.

Matka taittui leppoisasti Kerman kautta Varkauteen ja siitä vitostietä kohti Mikkeliä. Pääteissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on tasainen pystygeometria ja suorempi linjaus (Ei! En ole missään tekemisissä infrasuunnitteluohjelmistojen kanssa :D), jolloin reipasta vauhtia on helpompi pitää yllä. Huonoa on sormen levyinen piennar ja ohikiitävät rekat. Yritä siinä nyt sitten pysyä viivalla, kun täysperävaunurekat hurauttavat 100km/h ohi saaden aikaan mukavan tuulipyörteen. Matka taittui kuitenkin yllättäen ilman kummempia kommelluksia ja vain kerran meinasin saada slaagin, kun rekka tööttäsi ihan kohdalla. Tööttäys ei kuitenkaan ollut varsinaisesti meille suunnattu, vaan samaan aikaan, kun rekka väisti meitä toisen kaistan puolelle, lähti henkilöauto ohittamaan sitä vaikka vastaan tuli liikennettä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Päivämatka 189km.

Päivä 13

Maanantai alkoi totaalisessa koomassa. Normaalisti Batte ponkaisee suoraan herätyskellosta ylös ja touhottaa kuin viimeistä päivää heti päivän ensimmäisistä minuuteista lähtien. Nyt kuitenkin sain kokea rakkaan aviomieheni normaalin aamutilan, jolloin ei tekisi mieli nousta, ei jaksaisi syödä, ei huvittaisi puhua, ei kiinnostaisi liikkua... Ja tästä tilasta pitäisi lähteä reippaasti 245km:n kotimatkalle.

Jooh. Vähän oli hiljaista.

Lupasin pyöräillä Lahteen, johon pidätin itselläni mahdollisuuden jäädä yöksi. Ensimmäinen haaste oli löytää Mikkelistä ulos vanhalle maantielle (vitostiellä ei siinä kohtaa saa ajaa pyörillä) ja lopputuloksena mies kierrätti meitä n. 5km ylimääräistä ennen kuin oikea reitti löytyi. Nice! :D Kyllähän siinä seuraavien kymmenien kilometrien aikana vähitellen heräsi ja päivän ollessa erityisen kaunis, aloin jo pitämään Espooseen asti pyöräilyä ihan mahdollisena. Yhden aikaan iltapäivällä kaarsimme Heinolan ABC:lle buffetlounaalle (taas...). Matkaa kotiin olisi 150km ja koko ilta aikaa. Ihan doable!

Riemuitsin kuitenkin liian aikaisin. Ensimmäinen polkaisu huoltoaseman pihasta, oikean polven rusahdus ja viiltävä kipu. Muutamaan kilometriin en juuri pystynyt oikealla jalalla polkemaan ja niin toiveet kotiin pääsystä romahtivat. Vaikka kipu vähitellen hellitti, olivat ylämäet sen verran tuskaa, että päätin turvallisuussyistä vaihtaa Lahdessa kulkuneuvoa. Turhautti. Ärsytti. Nolotti. Kipua ei nimittäin tuntunut paikallaollessa eikä kävellessä. Tuntui tyhmältä istua junassa, kun mies jatkoi urhoollisesti matkaa kaksipyöräisellä. Pasilassa päätin, että pyöräilen loppumatkan kotiin. Pääsin 300m ja käännyin takaisin. Kipu oli sietämätön.

Seuraavana päivänä lääkärin tuomiona rasitusvamma ja siitä johtuva neste polvessa, hoitona 2vk 1g:n särkylääkkeitä 3krt/pv ja lepoa. hmpf. Pitäisi sille puolimaratonille treenata...

Kokonaismatka 1011km.