Etävalmennuksen startti

Näin vuoden päivät nykyisen PT:n kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti treenailtuani totesin, että valmentaja menee nyt vaihtoon. Olen jo pitkään seurannut erään helsinkiläisen PT:n ja valmentajan blogia ja muuta touhuilua mm. facessa, kun hänen etävalmennettavilta alkoi valua yltiöpositiivisia palautteita. Päätin ottaa riskin. What can I lose? Etävalmennus 75€/kk vs. 60€/PT-kerta.

Etävalmennus plussat:

• kokonaisvaltainen valmennus (ei vain kuntosali)
• erikoistunut voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämiseen
• interaktiivisuus / jatkuva tuki ja palaute sähköpostilla ja mobiilisovelluksella
• lähikertoja tarvittaessa lisämaksusta, niin usein kuin haluaa/tarvitsee (mm. tekniikkatarkistukset)

Etävalmennus miinukset:

• PT ei treenatessa läsnä korjaamassa tekniikkaa

Aloitimme tänään face-to-face tekniikkatarkistuksilla ja yleisellä jutustelulla/tutustumisella. Tärkeimmät keypointit tekniikasta: 1) yli 10 vuotta vanhat aerobic kengät _eivät_ sovellu painonnostoon ja 2) kyykyissä kantapää maahan, varpaat ylös, paino sivusyrjälle ja polvia ulos. Paljon uusia mukavia liikkeitä (mm. neutraali leuanveto) ja käsky pitää kaksi lepopäivää viikossa :).

Tänään menikin sitten yli tunti erilaisia painonnosto-, paini- ja crossfit kenkiä selaillessa ja huomaan ajautuneeni ihan vieraille vesille. Ihan kamalasti erilaisia vaihtoehtoja ja mielipiteitä! Kyykkyyn pitäisi olla eri kenkä kuin maastavetoon ja juoksuun/hyppyyn/jumppaan vielä kolmannenlaiset. Kun joskus saan valinnan tehtyä, niin siitä erillinen postaus...

Badmössa

Kuka ihana ihminen on keksinyt uimalakin?! Ensinnäkään korviin ei mene enää vettä, jei! Toisekseen hiukset eivät ole enää hirveällä takkusyttyrällä uimalasien remmien kanssa (tai silmillä), tupla jei! Kolmanneksi, hiukset eivät enää ole uinnin jälkeen klooritahmeat ja takkuiset, tripla jei!

Mullahan on siis normaalisti ihan järjettömän sileä ja takkuuntumaton tukka ja nämä uinnin aikaiset ja jälkeiset takut ovat olleet jotain ihan uutta ja turhauttavaa ja kettumaista ja ärsyttävää...

Ostin siis tänään elämäni ensimmäisen uimalakin, enkä varmasti mene enää hallille ilman sitä! Yllämainittujen etujen lisäksi tuntui heti siltä, että menen veden alla, kuin mikäkin vesipeto tai ohjus. Kiiltävän mustan kuula edellä. No totta kai otin aina niin trendikkään mustan mössan! (Onkohan tässä postauksessa jo liikaa huutomerkkejä?)

No eihän se nyt oikeasti tällaisen harrastelijauimarin vauhtiin vaikuttanut, mutta fiilishän se on tärkein ;). Ja nyt kun korviin ei päässyt enää vettä, uskaltauduin kokeilemaan rintauinnin lomassa myös vaparia, jonka tekniikka on kuitenkin ihan piiiikkkasen hakusessa. Puoli altaanmittaa (eli 10-15m) kävin henkiinjäämistaistoa, jonka jälkeen olin niin uupunut, että loppumatka oli vedettävä rinulia. Ehkä otankin tässä seuraavaksi vapaauinnin Youtube-kurssin ja toivon, että seuraavalla kerralla menis edes se täys altaanmitta.

Uintia!

Näin talvisaikaan on aerobiset lajit vähän vähissä, kun tuonne pimeään ja koleaan ulkoilmaan ei millään tahtoisi mennä, juoksu ja pyöräily on toistaiseksi pannassa selkäkivun takia ja hiihtämäänkään ei mustan talven takia pääse.

Tänään sitten keksin lähteä uimahallille ja olihan se vuosien jälkeen niin kovin mukavaa! Edellisen kerran taisin ahkerasti käydä uimassa ulkomailla työskennellessäni kolme vuotta sitten, mutta sitä edeltävästä kerrasta onkin aikaa. Mieleen kyllä muistuu ihania uimakertoja hyvien ystävieni I:n ja M:n kanssa vuosien takaa. Yhden uintikerran jälkeen meillä oli M:n kanssa niin nälkä, että päätimme poiketa kotimatkalla marketissa. Mukaan tarttui kokonainen bostonkakku, jonka ahmimme nälissämme puoliksi :D.

Uinnista (ilman bostonkakkua) voisi kyllä tulla tapa! Pääsisin näin sunnuntaisin näppärästi miehen kyydillä hallille ja takaisin. Tunnissa ehtii näköjään uida ihan hyvän matkaa. Tänään mittariin kertyi 2km. Vaikka lopussa kyllä epäilin laskutaitojani, sillä muistelen, että joskus nuoruudessani ehti tunnin aikana kertyä matkaa vain kilometrin verran. Silloin tosin taisi juoruiluun mennä hyvän aikaa.

No can do?

Selän korjausyritys 1: Osteopaatti
Vääntelyä, kääntelyä, kopelointia, hymistelyä. "No miltä nyt tuntuu?", "Yhtä pahalta". Lisää manipulointia. "Entäs nyt?" "Ei vaikutusta". Lisää manipulointia... "Noup."

Korjausyritys 2: Urheiluhieroja
"Kahden alimman selkänikaman seutuvilta kipeä ja vasen pakara totaalisen jumissa." Keskitytään alaselän ja vasemman pakaran avaamiseen. Ei vaikutusta.

Korjaysyritys 3: Työterveyslääkäri
"Urheile sen mitä pystyt. Ota tarvittaessa särkylääkettä. Tässä lähete työfyssarille, niin saat jumppaohjeita."

Korjausyritys 4: Työfysioterapeutti
"Joko sulla on pirun hyvät geenit tai olet oikeasti käynyt salilla [kommentti reisilihaksista]. Pakarat ovat jumissa. Kipuiluun ei selvää syytä. Harvoin joudun myymään eioota, mutta nyt sekin tapahtui. Tässä kolme jumppaliikettä, tule joulukuun loppupuolella käymään jos tilanne ei muutu. Onhan nuo korkokengät kivat, mutta ne ei kyllä varsinaisesti auta asiaa."

Neljä ammattilaista, neljä kertaa no-can-do.

Ja mikä ihme noissa mun pakaroissa on!

Vajaan kolmen kuukauden kipuilun ja yo. yritysten jälkeen mulla paloi lopulta käämit ja päätin kokeilla klassista terkkarilähestymistapaa - ottaa buranaa. Kolme buranaa päivässä 7 päivän ajan. Loppuviikkoa kohden kipu hellitti, maanantai oli jo aika jees. Tiistaina lentokoneessa ja seminaarissa istumista sekä jalkatreeni päälle ei ehkä ollut paras idea. Keskiviikkona oikea lonkka/alaselkä/pakara ihan törkeen kipee (siis eri kohdasta ja eri tavalla). Mutta eilen ja tänään. Ei juuri ollenkaan kipua! Ei selässä! Ei pakaroissa!

Voiko olla? Ovatko terkkarit sittenkin olleet kaikki nämä vuodet oikeassa? Auttaako burana tosiaan vaivaan kuin vaivaan? Vai onko se vain plasebovaikutus? Uskallanko toivoa? Pelkkä tulehdus, eikä mitään sen vakavampaa?

Kiipeilylihasten treenausta

Treenailtiin eilen PT:n kanssa käsivarsia siihen malliin, ettei tänään varmaan pysy kynä kädessä. Vaikka eihän sitä kynällä enää mitään kirjoitetakaan.

Haukkaria tangolla, ranskalaisia punnerruksia, eristetyt haukkarit käsipainoilla ja kickbackit. Loppuun vähän vatsalihastreeniä ja kiipeilylihaksia, eli noita lihaksia kyynärpään ja ranteen välissä.

Kiipeilylihasten treenaus hoituu seuraavasti: Otetaan keppi ja ripustetaan siihen narulla levypaino roikkumaan. Asetetaan keppi eteen vaakatasoon hartian korkeudelle käsivarret suorina niin, että naru (ja siinä roikkuva paino) on kepin keskellä käsien välissä. Lähdetään pyörittämään keppiä ranteita kääntäen eteenpäin tai taaksepäin (keppi edelleen vaakatasossa) muun asennon säilyessä koko ajan samana. On muuten ihan tuskaa! Ja tästä pitäis varmaan kuvata video, että kukaan sais selityksestä mitään selvää.

Viime viikolla tuli myös pitkästä aikaa käytyä kiipeilemässä. En voi tajuta, kuinka tässä on taas vierähtänyt niin monta viikkoa kiipeilyhallin ulkopuolella. Onneksi en ollut ainoa. Kaksi kiipeily-ystävääni ovat sairastelleet ja keskittyneet muihin treeneihin sillä seurauksella, että 5b ja 5c reititkin tuottivat ongelmia. Minulla tasopudotus ei ollut yhtä huima, vaan 6a+ ja 6b reitit menivät ongelmitta (vaikkakin vähän hutiloiden). Hullun tilanteesta tekee sen, että nämä ystävän ovat harrastaneet lajia paljon pidempään kuin minä, ja olleet 7a tasolla, mutta tässä lajissa jos missä kehitys pysähtyy ja ottaa takapakkia, jos et viikottain pääse seinälle.